Moikka!
Niinkun Kelanga-postauksessani kerroin, olin menossa Lukan kanssa koulukisoihin kotisillan tallille 9.4. ja Emilia oli tulossa samoihin kisoihin Wilhelmin kanssa. Reissu, tai oikeastaan reissulle lähteminen ei kuitenkaan sujunut ihan nappiin. Oikeestaan yhtään nappiin.
Oltiin siis puunattu hevoset jo mutakerrosten alta, pakattu hevosten kisatavarat autoon, omat valkoiset ratsastushousut, puhdas kisatakki päällä ja juuri pestyt ja rasvatut ratsastuskengät jalassa kun saatiinkin sitten todeta, että traileri on rikki. Sen pyörät eivät pyörineet, jarrut oli rikki. Mikko koitti sitä vielä puoli tuntia korjailla, löystää ruuveja sunmuuta, mutta ei auttanut ja suunnitelmat meni kokonaan uusiksi. Tai suunnitelmat peruuntuivat kokonaan. Lähetettiin sitten L-uran (eli meidän ratsastusseuran) ryhmään viestiä ja soitettiin Riitille jne. Vähän oli ja on kyllä haikea fiilis kun ei päästy, eikä luultavasti nyt kevään aikana päästäkään, koska kokoajan on jotain muuta. Onneksi lähes koko kesän on kisoja viikon välein jos vain jaksaa etsiä.
Estekisoihin seuraavaan päivään mennessä traileri ehdittiin korjata ja päästiin kisapaikalle hyvissä ajoin ja oikeestaan missään ei oollut meidän osalta parannettavaa. Saara oli ensimmäisissä kisoissa Freddyllä 60cm luokassa ja Emilia tämän kauden ensimmäisissä kisoissa Viltsun kanssa 80cm luokassa. Ratsukot olivat vähän jännittyineitä, syystäkin, ja tuli aikalailla kieltoja. Olisi silti voinut mennä paljon huonomminkin ja hevoset pysyivät silti suhteellisen rauhallisina koko ajan! Turhaa säätämistä ainakaan omasta näkökulmastani ei ollut. Olen siis ylpeä polleista ja ratsastajista. Tästä on hyvä jatkaa taas asteen kokeneempina.
 |
| snapchat @nelliluka |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti